Lasitalon huuruiset lasit

Jääkiekon huomioarvo median keskuudessa on ollut aina suunnattoman kova. Tämä on ehdottomasti hyvä asia, sillä onhan kyseessä maamme suosituin urheilulaji. Ylivoimaisesti eniten jääkiekosta viestimiseen resursseja käyttävät Ilta-Sanomat ja Urheilulehti. Perinteikäs Jääkiekkolehti elää ja voi ilmeisen hyvin omalla konseptillaan. Yle toimittaa omaa perustehtäväänsä etenkin mainion Kiekkokierros-formaatin kautta radiossa. Merkittävä viestintäkanava on, myös lajista kirjoittava verkkojulkaisu Jatkoaika. Lisäksi lajin piirissä on jokunen pelkästään jääkiekkoon keskittyviä ns. freelancer- toimittajia. Muut lehtitalot ja mediat pyrkivät, myös viestimään aktiivisesti jääkiekosta päivittäin. 

On mediakritiikin aika! Valmistauduin syksyllä alkaneeseen Liiga-kauteen tavalliseen tapaan tutustumalla valtamedioiden julkaisemiin kausioppaisiin ja ennakkoanalyyseihin. Raflaavimmin ennakkoanalyyseissään esiintyi Ilta-Sanomien jääkiekkotoimitus. Heidän suuri johtoajatuksensa kauteen lähdettäessä oli, että Liiga-kiekko kokee suuren pelillisen muutoksen.

Heidän näkemyksen mukaan pelillinen evoluutio olisi kehittymässä maassamme suuntaan, jossa kiekkokontrolliin ja pelinrytmittämiseen perustuva kiekkomme muuttuisi suoraviivaiseen, nopeaan ja kaksinkamppailuihin perustuvaa malliin. Puhuttiin ”miesten lätkästä”, ”fläppitaulujen sahaamisesta” ja ”maalin takana nysväämisen (LUE viivelähdöt) loppumisesta”. Pelistä tehdyt havainnot perustuivat peliään hakeneiden liigajoukkueiden harjoitusotteluihin ja keskusteluihin eritoten pelaajien kanssa.

Kulunut kausi on lahjomattomasti osoittanut (ainakin minulle) heidän olleen ankarasti väärässä. Valmentajien ajattelutavoissa ja pelitavoissa on toki vuosittain havaittavissa pieniä hienosäätöjä ja kehitysaskeleita, mutta voin yksikantaan todeta pelin pysyneen pääosin viimekauden linjoilla. Perustan väitteeni nähtyäni kaikki joukkueet vähintäänkin kerran. Yhteensä olen seurannut keskittyneesti noin 20 Liiga- ottelua ja kymmenkunta Mestis- ottelua.

Ei siinä mitään… Virheitä sattuu kaikille! En hetkeen seurannut IS-veljien julkaisuja. Kunnes eilinen 19.11.2015 esitetty IS-Liigalive ilmestyi eetteriin. Siellä toimittaja Jussi Paasi, esimies Vesa Rantanen ja liigaennakkoon ennakkoanalyysin kirjoittanut toimittaja Marko Lempinen jatkoivat edelleenkin samaa paatosta pelin evoluution muuttumisesta Liigassa.

Hämmästykseni on suuri! Kuinka noin suurilla resursseilla operoiva ja lajiin pelkästään keskittyvä toimitus voi olla analyyseissään noin metsässä. Onko tässä tarve ns. ”peitellä omia jälkiä” ja vahvistaa oman (pieleen menneen) ennakkoanalyysin toteutumaa? Vai onko kyseessä silkkaa ammattitaidottomuutta pelin analysoinnissa? Onko tämä kenties yritys muokata peliä julkisen keskustelun kautta omien mieltymysten ja ihanteiden mukaiseksi? Olen ymmälläni!!! Taitaa olla Sanomatalon lasiseinät pahasti huurussa.

Tietojeni mukaan ko. mediatalo ei käytä juurikaan ammattiapua pelin analysointiin. Tarkoitan siis valmentajia (entisiä tai nykyisiä). Syytä tosin olisi. On vaikea kuvitella esimerkiksi Kauppalehden tai Tekniikan Maailman julkaisevan analysoivia juttujaan ”hatusta” ja ”mutusta” vetäen ilman ammattilaisten konsultointia. Jääkiekon mediamaailmassa se näyttää kummallisesti passaavan.

Tässä kohtaa kiitokseni menevät Urheilulehteen, joka käyttää valmentajia apunaan jonkin verran. Jatkoajan väki saa ”posit” taas tilastoihin perustuvasta analysoinnistaan. Uskon vahvasti, että huolellisemmin ja ammattimaisemmin tehtyjen analysointien avulla lukijat ja katsojat saisivat lisäarvoa näkemälleen, sekä kokemalleen.

Ymmärrän sen toki hyvin, että kaikille kiekkokuluttajille ei maistu analyysit ja syvällinen pohdinta pelistä. Pelkän viihteen hakeminen on aivan yhtä sallittua. Väitän silti, että viitseliäisyys ja ammattimaisempi ote pelin sisältöön tuo rutosti uskottavuutta jääkiekkomedian parissa työskenteleville ihmisille.

Mitä sitten tulisi ottaa huomioon jääkiekkopeliä analysoitaessa? Mielestäni hyvässä analyysissa pelin sisältöä tulee tutkia erityisesti kolmelta kannalta. Mitä kentällä tapahtuu, miksi tapahtuu ja miten em. asiat vaikuttavat itse pelin kulkuun ja lopputulokseen. On kyettävä pohtia joukkueiden, sekä yksilöiden pelaamista. Oheen vielä jos huomioidaan tilastoja, niin hyvä tulee. Useimmiten pohdinnoissa esiintyy hajahavaintoja vain kohdasta mitä tapahtuu. Asiat tulisi ehdottomasti selvittää ensisijaisesti videoiden avulla. ”Livenä” analysointi on itseasiassa hyvinkin haastavaa varsinkin pelin nopeuden takia.

Suuri sudenkuoppa on analysointi pelkästään omien mieltymysten kautta. Tähän sorrutaan todella paljon. Esimerkkinä jos vihaa vaikkapa viivelähtöjä, ei saa tuomita suoraan viivelähtöjoukkueita pelkästään niiden perusteella. Sama periaate toimii, myös päinvastoin.  

En ole median ammattilainen. Mediakritiikkini kumpuaa pelkästään ammattivalmentajan ja kiekkokuluttajan näkökulmasta. Liian usein näen otsikon ANALYYSI alla mielipidekirjoituksen. Näinhän sen ei kaiketi pitäisi olla.

Olisi mielenkiintoista tietää syyt siihen, miksi pelin analysoimisen tukena toimittajat eivät käytä nykyistä enempää pelin ammattilaisia. En oletakaan toimittajien kykenevän syvään analysointiin. Analysoitavat asiathan ovat yleensä melkoisen haastavia löytää. Onhan kyseessä yksi maailman nopeatempoisin pallopeli, jonka pirtaan kuuluu ns. kolmialueisuus. Silti nykyisen toimittajakunnan halu on päästä ns. pelin päälle. Yhteistyöllä tämäkin asia olisi korjattavissa!   

Perusteltavaa on, myös pohtia tulisiko satunaisen blogi- kirjoittajankin turvautua toimittajakunnan apuun mm. kieliopillisissa asioissa…Tosin tästä kun ei kukaan palkkaa maksa, niin näillä mennään.