Jargonia vai puhetta pelistä?

Jääkiekkomaailma on täynnä jargonia ja ns. tyhjää puhetta. Tyhjään puheeseen ”sortuvat” aina vuorollaan niin katsojat, toimittajat, selostajat, pelaajat, kuin myös me valmentajat.

Katsojien kohdalla ymmärrän toki syyn siihen miksi jargonia viljellään. Normaali kiekkojännäri kun seuraa peliä vain viihdetarkoituksessa ja usein vailla sen suurempaa omaa kokemusta itse lajista. Katsojan havainnot ovat yleensä sidoksissa kannattamansa joukkueen edesottamuksiin ja vahvasti puolueellisia.

Muiden kiekkokentän toimijoiden käyttämää jargonia kohtaan en ole yhtä ymmärtäväinen. Välillä olen raivoissani ja välillä vain huvittunut. Avaan tuonnempana muutamia suosikkijargoneitani, mitä tapaa kuulla tai nähdä päivittäin. Oli sitten kyseessä lehtikirjoitus ottelusta, otteluselostus, erätaukoanalyysi suorassa tv-pelissä tai vaikka pelaajan ”hikihaastattelu”.  Kuulostaako tutulta:

”Pelataan omaa peliä”

Klassikko! Selvääkin selvempää on, että jokainen joukkue haluaa ja yrittää pelata aina sitä ”omaa peliä” mitä harjoitellaan päivittäin ja mihin on perustettu koko joukkueen arvomaailma. Tietyt organisaatiot jopa kykenevät hankkimaan juuri sen tyylisiä pelaajia, jotka sopivat ”omaan peliin”. Aina siihen ei päästä, joskus se on hukassa ja usein voiton hetkellä se on löydetty.

”Karvauksen nostaminen”

Yleensä tapaa ”karvauksen nostamista” mikäli joukkue on petrannut pelin edetessä suoritustaan. Olen yleensä hämilläni tämän käsitteen äärellä, mutta nyt yritän ymmärtää sitä. Siis ohjauspeliä, eli ”träppiä” voi kyllä hyvin nostaa ja laskea pelin aikana. Sitä säädellään vastustajan viivelähtöjen mukaan, joskus kaukalon koon mukaan ja joskus pelin vallitsevat tilanteen mukaan. En silti kuitenkaan jaksa uskoa, että toimittaja tai selostaja tarkoittaisi tätä. Hyvä niin jos tarkoittavat! Painekarvausta ei sen sijaan voi nostaa, sillä se tehdään aina syvällä vastustajan kenttäpäädyssä.  

Näen kuitenkin heidän tarkoittavat yleisesti pelin hallinnan siirtymistä toiselle osapuolelle. Se sen sijaan voi johtua useasta lukuisista eri syistä kentällä. Yleensä syynä on pelinvirtauksen parantuminen. Joukkue joka hallitsee pelinvirtausta, hallitsee poikkeuksetta peliä. Pelinvirtausta hallitaan kiekollisesti laadukkaalla ja oikein rytmitetyllä hyökkäyspelillä, jonka jatkumona syntyy luonnollisesti painekarvausta, ikään kuin hyökkäyksen jatkeeksi. Tällöin voi tulla tunne, että ”karvausta on nostettu”.

”Liikkeen lisääntyminen” tai ”liikkeen loppuminen”

Yleinen ilmiö, joka tapahtuu yleensä kesken pelin. Vai tapahtuuko? Voiko liike tosiaan loppua tai lisääntyä yhtä aikaa kaikilla 18 pelaajalla samaan aikaan? Epäilen syyksi jotain muuta pelin sisällä tapahtuvaa asiaa ( esim. pelinvirtaus). Voi tosin käydä joskus niin, että toinen joukkue pääsee paremmassa fyysisessä tilassa otteluun ja saa siitä etua pelin edetessä. Harvinaista tosin on, että varsinkaan huippukiekossa tehdään enää suuria eroja pelkästään fyysisellä puolella. Syy löytyy siis pelistä!

”Puolustajan nopea ykkössyöttö”

”Tamikin” kyselee usein nopean ja lyhyen ykkössyötön perään. Tietenkin pelissä tulee paljon eteen tilanteita, jossa on viisainta syöttää heti ja nopeasti. Ei tosin aina. Ajatellaanpa vaikka tilannetta, jossa vastustajan kärkikarvaaja odottelee träpissä siniviivan tuntumassa. Puolustajaa avaa ihaillun kolmemetrisen avaussyötön sentterille heti kiekon saatuaan. Mikä pelitilanne seuraa?? Aivan 3 vs 5! Ei kovinkaan fiksua. Tuskin saavutetaan myöskään suurta hyökkäysvauhtia.

Toinen esimerkki: Vastustaja ”dumppaa” kiekon omalta puolustusalueelta keskialueelle ja jää puolustamaan kaukalon keskustaa. Kiekon saanut puolustaja antaa heti pakki-pakkisyötön ja toinen puolustaja jatkaa kiekon välittömäsi pelinpuolen laitahyökkääjälle kolmemetrisenä. Kysynkin nyt. Monta vastustajaa on ohitettu kahdella nopealla syötöllä?? Valitettavasti ei yhtään. Syntyykö hyökkäysvauhtia? Tuskin riittävästi edes hyvärytmisen päätykiekon pelaamiselle, saati suoraanhyökkäykseen!

Jouheva ja pelinopea hyökkääminen vaatii jatkuvasti 2-1 tilanteiden synnyttämistä. On pelattava toki lyhyillä syötöillä siten, että päästään ohittamaan vastustajia pelistä pois menettämättä hyökkäysvauhtia tai omia pelaajia hyökkäyksestä. Ylinopea ja hätäinen syöttely vastustajan viisikon ulkopuolella ei edistä omaa pelaamista. Ainoastaan riski kiekonmenetyksille kasvaa.

On siis perin epämääräistä vaatia puolustajaa antamaan aina ”nopea ykkössyöttö”.  Välillä on tehtävä kentällä tilaa alaspäin tai leveyteen, jotta voidaan taas ohittaa vastustajia järkevästi. Joskus taas on kuljetettava edessä oleva tyhjä tila ja syöttää vasta lähellä vastustajaa. Näin peli etenee ja vastustajia ohitetaan. Syntyy jouhevaa ja itselle edullista pelinvirtausta.